Moikkelis! Aloitin siis tuossa 5. jakson loppupuolella lukemaan Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla (osa 1), koska ajattelin, että keväästä minulla on aikaa lukea ja tehdä kaikkea muuta mukavaa mihin yleensä aikani ei riitä. Noh, näyttää pahasti siltä, etten välttämättä saa tämän kurssin aikana kirjaa luettua, kun on tullut kaikkea Tukholman reissua ja Vaasaan menoa, mutta toivottavasti pääsen mahdollisimman pitkälle! Joka tapauksessa aion kirjan loppuun lukea, vaikka sitten kesällä :) Valitsin tämän kirjan, koska Suomen historia kiehtoo minua ja historia muutenkin on yksi mielenkiinnon kohteitani. Kansikuva ei kiehtonut minua aloittamaan kirjan lukemista vaan sen sisältö! Äitini kyllä sanoi, että kirja on raskasta luettavaa...
Olen lukenut tähän mennessä ehkä seitsemäsosan kirjasta. Jo kirjan ensimmäinen lause sai minut innostumaan ja kiehtoutumaan jollain tavalla. "Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi. "
26.5.2013
Elikkäs nyt olen päässyt jo paljonkin eteenpäin kirjassani jes. Kirja on mielestäni hyvä, mutta en oikein osaa samaistua kirjan tapahtumiin. Ehkä se johtuu siitä, etten ole elänyt lähelläkään niitä vuosia, joista kirja kertoo ja en voi kuvitella minkälaista siihen aikaan oikeasti oli. Elämä 2000-luvulla on kuitenkin täysin erilaista kuin sata vuotta taaksepäin! Kirjassa on myös sellaisia termejä ja sanoja, joita nykypäivänä kukaan ei luultavasti käytä päivittäisissä puheissa. Esimerkiksi rovasti, pappila, torppari, kirkkoherra ja paroni. Kirjan teksti on myös erilaista, mutta sanat ja teksti eivät kumpikaan haitanneet minua yhtään, ennemminkin vain tekivät kirjasta mielenkiintoisemman. Kirjan tapahtumat alkavat vuonna 1884 ja jatkuvat aina siitä eteenpäin.
Kirjassa on monia henkilöitä, mutta päähenkilönä toimii pääasiassa Jussi. Jussi on tavallinen suomalainen mies, joka on vähäpuheinen, nöyrä, periksiantamaton ja oikeastaan aika varovainen kaiken suhteen.
Jussi seisoi ovipielessä. Olemuksesta paistoi nöyrä arkuus läpi väkinäisen ja pingottuneen päättäväisyyden:
-Herra rovasti. Olis semmosta asiaa... Minä ny näin pyhäpäivänä...
Jussin oli vaikeata sanoa asiaansa, ja rovastin väsynyt tyytymättömyys lisääntyi.
-Minä olen ajatellu... Kun näin naineena on vuosimiehenä semmosta. Jos rovasti antas minulle sen suon.
Jussilla on vaimo nimeltä Alma ja alun monet kappaleet kertovatkin pitkälti siitä, kun Jussi rakentaa torppaa hänelle ja Almalle. Jussi joutuu kysymään pappilasta luvan torpan rakentamiseen ja saa muutaman vuoden päästä torpan ja rakennukset pystyyn. Vuosien aikana tilalle saadaan myös Liisa-hevonen. Kirjan lukujen välissä saattaa olla monen vuoden harppaus eteenpäin - tämä on kuitenkin ymmärrettävää, sillä kertoohan kirja monien vuosien ajalta. Jussi ja Alma saavat ensiksi pojan nimeltä Akseli, sitten tulee toinen poika nimeltä Aleksi ja kolmantena poikana August Johannes.
1800-luvun lopussa eläminen oli todella erilaista. Niin erilaista, että se on jäi eniten mieleen. Yhteiskunta poikkesi tämänpäiväisestäkin paljon. Rahaa ei ollut yhtään ylimäärästä tuhlattavaksi, synnytys tapahtui kotona, ruokaa oli niukasti ja sillä juhlittiin, kun oli kananmunia. Nämä asiat pysähdyttivät ainakin minut ajattelemaan - herranen aika saan olla tällä hetkellä todella onnellinen! Minulla on rahaa, ruokaa, talo, kananmunia saa ostettua kaupasta noin vain ja muutenkin asiat on kunnossa. Joskus kirjaa lukiessani tuli vähän paha mielikin.. Tuon ajan eriarvoisuuskin näkyi kirjassa jonkin verran. Esimerkiksi pappilan rovasti oli arvostettava henkilö ja se myös näkyi muiden käyttäytymisessä. Eriarvoisuutta on vielä nykypäivänäkin, muttei ehkä niin paljon ja huomattavasti kuin tuohon aikaan.
Suosittelen kirjan lukemista jos Suomen historia kiinnostaa! Kirjalle täytyy antaa aika paljon aikaa, mutta ei se haittaa. Kirjan alku oli tosi mielenkiintoinen, mutta jotkut luvut kirjassa ovat vähän tylsiä eikä niissä tunnu tapahtuvan oikein mitään erityistä. Saa nähdä mitä muissa osissa tapahtuu, toivottavasti kesällä on aikaa lukea osat 2 ja 3!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti