Roosa Parkkonen: Kaari Utrio - Rakas Henrietta

1.
Kirjaa on tuskin turhaa esitellä, sillä jos on päässyt lukemisessa tähän asti, on luultavasti lukenut myös otsikon. Silti, asiaa selkeyttäkseni, kyseessä on siis Kaari Utrion kirja Rakas Henrietta, joka on 1800-luvun alkupuolelle sijoittuva historiallinen romaani vuodelta 1977. Häpeäkseni tunnustan, etten ole päässyt lukemisessa kovinkaan pitkälle, mutta kyllä tässä on vielä (ainakin jonkin verran) aikaa.
          Kirjan päähenkilö on kaksikymmentäneljävuotias Henrietta, vapaaherra Reihold ja vapaaherratar Regina Silfverhanen vallaton tytär. Tarinassa ovat läsnä myös Henrietan sisarukset ja ystävät sekä tietysti kosijat ja rakkaudenkohteet. Kuten te historiantietoiset ehkä olette kuulleet, naimisiinmeno oli tuohon aikaan tärkeää ja olen saanut sellaisen kuvan, että Henrietan kohdalla tämä ei ole poikkeus.
          Tämä siis lyhyenä johdatuksena kirjaan. Odotan innolla sitä, että tarina pääsee oikeasti liikenteeseen ja pakolliset esittelyjorinat ja alkupohjustukset ovat ohi, ja kaikki oikeasti olennaiset henkilöt ovat astuneet näyttämölle. Koetus siis jatkukoon vielä muutaman sata sivua ja katsotaan sitten millaiseen grande finaleen päädytään. Siis ensi kertaan!

2.
Olen nyt lukenut kirjan yli puolen välin, imaisin yhdessä iltapäivässä reilut sata sivua, eikä tehnyt edes tiukkaa.  Ennen kuin aloitan kertomisen, voisin kuitenkin tehdä selonteon kirjan henkilöistä, jotta lukijat pysyvät tarinoissa mukana. Kaari Utrio on kirjansa alussa esitellyt henkilönsä, joten esittelen henkilöt pikaisesti häntä mukaillen.

Elisabetintorin ja Maneesinkadun kulmassa oli talo, jossa asuivat
Vapaaherra Reinhold Silfverhane, lasten isä
Vapaaherratar Regina Silfverhane,lasten äiti
Lapset:
Carl, vanhin veli
Henrietta, päähenkilö, vanhin tyttäristä
Alice, tylsä ja ankea sisko
Bernhard ja Constantia, pikkusisaret
Muut talossa:
Eva Fleischer, kotiopettajatar
Emma Hanén, talousmamseli

Ahdelahden kartanossa asuivat
kreivi Adlercrantz, halvaantunut isä
Lapset:
Fabian Axel Ekhnaton, tutkimusmatkailija ja mysteerimies
Sophie, Fabianin sisko, Henrietan hyvä ystävä ja Henrietan perheen huollettava
Muut:
Täti Charlotta Hederbladh, kammottavan ilkeä täti

Muut henkilöt kirjassa:
Peter von Festing, melkein kihlautunut Alicen kanssa
kreivi Alexander Keretskin, komea venäläinen luutnantti ja Sophien rakkaus ainakin jonkin aikaa
Richard de Maury, salaperäinen markiisi ja Henrietan rakkaus (myös tässä tapauksessa vain jonkin aikaa)
Didrik Sylvester, maalaislääkäri ja Sophien kiinnostuksen kohde
Virginia Borén, loppupuolella esitelty kaunis neito, joka liittyy tapahtumien kulkuun.

Esittely ei jäänyt kovinkaan lyhyeksi, mutta henkilöt ovat nyt esitelty. Tähän mennessä Fabian on palannut kaukaisilta mailta parrakaana ja kovin epäsopivana Helsingin seurapiireihin. Henrietta ja markiisi de Maury ovat tiiviisti yhdessä, mutta Henrietta alkaa epäillä suhtautumistaan markiisiin Fabianin palattua, sillä markiisi on puhunut tutkimusmatkoistaan, mutta hänen tarinansa kuulostavat epäuskottavilta verrattuna Fabianin kertomuksiin. Sophie on saanut selville, että luutnantti Keretskin on kiinnostunut vain nuoren Sophien mittavista myötäjäisistä, mikäli he menisivät naimisiin. Erään lehmänteurastustapauksen yhteydessä Rosiina-niminen vanhempi nainen loukkaantui ja häntä tuli hoitamaan tohtori Didrik Sylvester, johon Sophie on tällä hetkellä mieltynyt.
          Syvemmällä tasolla olen huomannut Henrietassa paljon piirteitä, jotka eivät olisi sopineet tuon ajan nuorelle naiselle. Näistä Henrietta saakin kuulla äidiltään ja muilta sukulaisilta. Henrietta on itsenäinen ja itsepäinen nuori nainen, joka haluaa toimia omalla tavallaan, vaikkei se olisikaan etiketin mukaista. Hän lukee kirjoja, joita vain naimisissa olevat naiset saisivat lukea ja  Hänen hahmonsa on jotenkin samanlainen kuin Lucy Honeychurchilla E.M. Fosterin kirjassa Hotelli Firenzessä. Jos saan heittää arvauksen, Henrietan tarinassa tulee olemaan muutenkin samoja piirteitä kuin Fosterilla. Mikäli ette ole kuulleet kyseisestä teoksesta, niin kyseessä on siis Lucyn rakkauselämä. Tarinassa hänen pitää valita rikkaan ja maineikkaan Cecil Vysen ja intohimoisen ja nykyhetkessä elävän George Emersonin välillä, jota hän todella rakastaa. Kuvittelisin, että Henrietan, markiisi de Mauryn ja Fabianin välille syntyy samanlainen kolmio. Sophiesta en ole varma, ehkä hän seuraa sydäntään ja menee naimisiin alempisäätyisen tohtori Sylvesterin. Sen näkee sitten, kun pääsee taas vähän pidemmälle...
Sivuhuomautuksena sellainen, että kirjassa eletään n. vuotta 1840 (puhetta on myös Keisarista, joka tässä tapauksessa olisi Nikolai I...?), sillä teoksessa Carl Ludvig Engel, Helsingin senaatintorin suunnittelija on alussa elossa ja sitten hän kuolee. Lisäksi, jos ihmettelette nimiä, kirja ei ole käännöskirja, vaan alun perin suomeksi, mutta Henrietan Helsinki oli ruotsinkielinen.

3.
Nyt on Rakas Henrietta saapunut päätökseen ja loppu oli juuri sellainen kuin toivoin eikä suomalaiseen tyyliin ankea ja surullinen. Täytynee siis myöntää, että äiti suositteli minulle hyvää kirjaa. Sekä Sophien että Henrietan tarinoiden loput olivat sydäntälämmittävän romanttisia mutteivät liian sokerisia tai irvokkaita. Kaikki hahmot pysyvät uskollisina itselleen eivätkä taivu, vaikka lopussa on vaikeita tilanteita. Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen tuon ajan kulttuuriin liittyvät aviopuolison metsästys ja tietenkin omassa yhteiskuntaluokassa ja sen rajoissa pysyminen sekä siihen liittyvä korkea moraali, varsinkin Henrietan tapauksessa, koska hän on ylhäistöä.
          Juonipaljastuksia en halua kertoa, jos joku teistä haluaa lukea teoksen ja yllättyä tapahtumista. Olen suuresti nauttinut kirjan lukemisesta. Syitä on toki monia, mutta esimerkiksi kirja ei ole liian pitkä (reilut 260 sivua) ja sävy ja aihe ovat kevyitä. Myöskään teoksen historiallinen aikakausikaan ei ole liiaksi tyrkytetty. Sen huomaa siitä, kun Utrio kuvailee pukeutumista ja ihmisten käytöksestä sekä reaktioita tiettyihin asioihin kuten käytökseen tai kielenkäyttöön. Siis oikeammin teosta on mukava lukea, koska pysyy mukana, missä ajassa ollaan, mutta sitä ei ole tuotu liiaksi esille.
          Kyseisestä kirjailijasta olen kuullut monet kerrat ja tiennyt, että Kaari Utrio on historian ammattilainen ja on kirjoittanut paljon historiallisia teoksia. Seuraavaksi tehtäväksi olen ottanut saman kirjailijan kirjan nimeltään Sunneva (toinen vaihtoehto on Ruusulaakso). Sunneva on suurena kovakantisena kirjana kevyet päälle 700 sivua, joten saa nähdä miten onnistuu... Rakas Henrietta herätti ehdottomasti kiinnostukseni Kaari Utriota, mutta myös yleisesti kotimaista kirjatarjontaa kohtaan. En ole aiemmin ollut erityisen kärryillä suomalaisen kirjallisuuden tarjonnasta, koska olen saanut sellaisen kuvan, että kirjoissa on tyypillisesti melko isänmaallinen ja ankea sävy. Tämän kirjan lukeminen oli siis jonkinlainen kannustin etsintään. Kirjoissa, jotka on kirjoitettu suomeksi on myös se hyvä puoli, että se rikastuttaa omaa kieltä enemmän kuin käännöskirjallisuus. Rakas Henrietta oli siis ehdottomasti mukavaa vaihtelua. Jos mitään kiinnostavaa ei kävele vastaan niin ainakin voi sanoa, että on yrittänyt.

Mutta nyt blogi on saapunut päätökseen, joten jälkisanoina voin vain suositella Rakasta Henriettaa kevyeksi kesälukemiseksi, sillä tarina vie ehdottomasti mukanaan, jos on taipuvainen lukemaan historialliseen ympäristöön sijoittuvia kirjoja. Ja vaikkei olisikaan, kirjan voi lukea, jos kaipaa jotakin iloista ja romanttista teosta. Hyvää kesää siis kaikille lukijoille!