En tosiaankaan tiedä miksi päädyin näin umpisuomalaiseen isänmaaihannointia täynnä olevaan kirjaan, jonka nimikin on ällön imelä. Yleensä välttelen tämänkaltaisia, vähän lapsellisen oloisia kirjoja, mutta nyt sain onneksi huomata olevani väärässä. Kirjan juoni kulki sujuvasti eteenpäin ja kirjakin osoittautui mielenkiintoiseksi, tosin muutaman liiallisen kliseisen henkilön ja tapahtuman siitä olisi saanut jättää omasta mielestäni pois. Ei tungeta niitä kaljamahaisia keski-ikäisiä verkkarimiehiä ihan joka paikkaan, jooko?
Kirjan nimi, Sydänraja, tarkoittaa muuten ääri-isänmaallista tiukkaa kuria pitävää järjestöä, jolla on melkoisen arveluttavat tavoitteet, ja jolla on hyvin suuri merkitys kirjan tapahtumissa. Kyseinen järjestö on onneksi ihan fiktiivinen :)
Kirjan idea on siis se, että 17vee Ronja, joka on saanut superboheemin luonnonlapsi-vapaakasvatuksen, löytää vintiltään isän halveksumat ja piilottamat enonsa sota-aikaiset muistelmat. Ronja ihastuu heti kirjoituksiin Otto-isoenonsa jännitävästä elämästä armeijan vakoojana Karjalassa ja alkaa vaalia samoja isänmaallisisa ihanteita kuin isoenonsa. Pikkuhiljaa Otosta ja hänen traagisesta elämästään muodostuu Ronjalle pakkomielle ja hän vaihtaa sukunimensä, käy armeijan ja alkaa tuntea vetoa "kotikonnuilleen" Karjalaan. Sitten alkaa hieman sekava ja kertojasta toiseen pomppiva tapahtumasarja, jossa Sydänrajan todellinen tavoite alkaa paljastua: oikoa historia oman edun mukaiseksi keinoja kaihtamatta. Tapahtumien ja varsinkin nelikymppisen autokuski Pöllän ansiosta Ronja alkaa löytää oman itsensä, jonka hän on kadottanut Oton muistelmiin, ja alkaa kyseenalaistaa Sydänrajan motiiveja ja toimintaa.
Kokonaisuutena kirja muodostaa sopivan sekavan kokonaisuuden, josta ei ole ihan täysin kärryillä lukemisen jälkeenkään. Sydänraja kertoo yhdessä kirjassa monen ihmisen kohtalon, jotka kaikki vaikuttavat toisiinsa suuremmalla, tai pienemmällä tavalla. Se saa ajattelemaan ja kunnioittamaan sota-aikana käytyä taistelua omasta maasta, ja kyseenalaistamaan sopivasti auktoriteettejä. Kirjan tapahtumat olisivat voineet edetä hieman hitaammallakin tempolla ja kirja olisi voinut olla hiukan todenmukaisempi, sillä moni asia oli viety niin äärimmilleen, että tuntui, kuin kirjoittaja olisi pitänyt lukijaa hiukan naiivina. Kirja sopisi varmasti paremmin hieman nuoremmille lukijoille, sillä loppuratkaisu jättää avoimeksi niin monta asiaa, että oikein ärsyttää! Loppuratkaisu oli kuitenkin myös todella yllättävä, vaikken itse siitä oikein tykännytkään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti