Roosa Honkoaho: Aika mennyt palaa - Karoliina Timonen

Kävin kirjastossa kiireellä enkä ollut pahemmin perillä suomalaisesta kirjallisuudesta. Löysin onneksi uutuuskirja hyllystä Karoliina Timosen kirjan Aika mennyt palaa (2012). Kirjan kansi vaikutti kiinnostavalta: suuri puinen omakotitalo ja naisen kasvot. Takakansi oli ainakin yhtä mielenkiintoinen. Kirjassa suomalainen lapsiperhe muuttaa vuodeksi Bostoniin. Perheen äiti Klarissa alkaa kuitenkin nähdä unia nuoresta naisesta Corinnesta, joka elää toisen maailmansodan aikaisessa Pariisissa. Unet alkavat pikkuhiljaa muuttua yhä todentuntuisemmiksi ja tunkeutua Klarissan omaan elämään. Kirjassa oli monta kiinnostavaa puolta kuten suomalaisperhe asumassa ulkomailla sekä maailmansodan aikainen Pariisi. Kirjailijasta tai kirjasta en ollut koskaan aikaisemmin kuullut mitään.

Kirjan juoni eteni selkeästi ja mielenkiintoisesti. Koko kirjassa ei ollut ainuttakaan tylsää kohtaa, vaan Timonen onnistui jatkuvasti säilyttämään mielenkiinnon tarkalla kuvailulla ja henkilöhahmojen selostuksella. Kuvailu ei kuitenkaan ollut missään nimessä liian tarkkaa vaan toimi hyvin sidoksissa juonen kanssa. Tosin välillä inhottavia tapahtumia kuvattiin turhankin yksityiskohtaisesti.

Luvut olivat mukavan lyhyitä, ja ne vuorottelivat Klarissan elämän ja hänen uniensa Corinnen elämän välillä. Kirjan edetessä oli vaikea malttaa odottaa Corinnen tarinan vuoroa, vaikka myös Klarissan omaelämänkerta oli mielenkiintoista. Oli myös mahtava seurata kuinka Timonen onnistui liittämään ensin täysin erilaisilta vaikuttaneet elämäntarinat yhteen.  Joitakin asioita pystyi päättelemään ennakkoon, mutta se ei haitannut sillä tekstin ns. suuret linjat olivat täynnä yllättäviä käänteitä.

Kirjassa teemoina vaihtelivat äitiyden haasteet sekä jälleensyntyminen. Alussa Klarissa iloitsi muutosta Amerikkaan, sillä saisi viettää kokonaisen vuoden kotona lasten kanssa. Ennen pitkää hän kuitenkin huomaa, ettei kotiäitiys ole niin nautinnollista kuin voisi kuvitella: mies on tekee pitkiä työpäiviä, lapset kinastelevat jatkuvasti keskenään ja naapurusto tuntuu etäiseltä. Yhteiset teehetket naapurin vanhan rouvan kanssa tuovat vaihtelua Klarissan elämään, mutta onko se tarpeeksi? Lisäksi oma mies tuntuu lähentyneen turhankin paljon naapurin nuoren ja kauniin naisen kanssa. Kaiken kukkuraksi omat uravalinnat mietityttävät Klarissaa eikä hän haluaisi oleskella toimettomana kotona vaan haluaisi päästä tekemään jotain konkreettista.

Klarissa ja Corinne ovat kummatkin vastoin tahtoaan oman aikansa vankeja sekä oman että muiden odotusten ja pelkojen vuoksi. Corinne pakeni Yhdysvaltoihin juutalaisvainoja 1940-luvulla. Hänen elämä on päällisin puolin hyvässä kunnossa, mutta pinnan alla on suurempia ongelmia. Corinne ei kuitenkaan voi parantaa oloaan yhteiskunnassa, jossa naiset ovat suuresti riippuvaisia miehestään. Sen sijaan tympäännyin Klarissaan, joka taipui herkästi itsesääliin eikä yrittänyt tosissaan muuttaa asioita. Vaikka Klarissa ymmärrettävistä syistä järkyttyi kotiäitiyden todellisuudesta ja uudesta ympäristöstä, ei hänen silti olisi tarvinnut jäädä lähiönsä vangiksi. Corinnen ja Klarissan ongelmat olivat hyvin paljon samantyylisiä, mutta Klarissalla olisi nykypäivän yhteiskunnassa ollut paljon mahdollisuuksia vaikuttaa omiin asioihinsa.

Jälleensyntyminen oli minulle ennestään vain etäisesti tuttua, mutta kirja houkutteli kyseenalaistamaan todellisuuden ja kuvitelman rajoja. Vaikka välillä aihe tuntui turhan yliluonnolliselta, mielenkiintoisen juonen ansiosta tarina pysyi uskottavana.