Tähän kirjaan sitten päädyin. Joskus aikaisemmin olin nähnyt kyseisen teoksen ja ajatellut, että voisin lukea sen. Nyt sitten sattui sopiva sauma. Vaikka ennakko-odotuksia ei hirvittävästi ollut takakansi houkutteli minut lukemaan kirjan. Kirjan perusjuoni on kohtalaisen yksinkertainen: 27- vuotias nainen päättää kuolla kuuluisana idoliensa tapaan ennen 28. syntymäpäiväänsä.
Olen lukenut tähän mennessä noin kolmanneksen koko kirjasta. Kirjassa on monta kertojaa, mutta tähän mennessä heidän tarinansa eivät ole kietoutuneet lähes millään tavalla yhteen. Angie on tarinan 27- vuotias nainen. Hän on juuri muuttamassa Suomeen elämään taiteilijaelämää ja keksimään sopivan tavan kuolla. Toisena kertojana on Herra Possu. En ole vielä varma, mikä hän/se on, mutta hän kertoo erään lapsiperheen hiukan erikoisesta arjesta. Lisäksi kertojina toimii Kassandra ja Astra, joista en tiedä muuta kuin, että Astra on auto.
Tällä hetkellä kirja tuntuu aika kaaoottiselta, mutta ehkä tämä tästä vielä selventyy.
----
No selkenihän tämä kirja. Angie muutti Suomeen saman perheen luo, missä Herra Possu toimii tapahtumien kertojana. Herra Possu osottautui lapsiperheen nuorimman pehmoleluksi. Angie yrittää edelleen kehittää mullistavan idean, jonka avulla hänestä tulisi kuuluisa, mutta monet yritykset kirjoittaa jotakin järkevää tekstiä epäonnistuvat.
Kassandra esittää omia viiltäviä välihuomiotaan aina välillä. Kassandra osoittautuukin lapsiperheen kissaksi, ja se vaikuttaa olevan lähes aina siellä missä tapahtuu. Astra taas on lapsiperheen auto.
Angie vaikuttaa erittäin pakkomielteiseltä 27-luvun kanssa. Hän ei osaa kuvitella elämäänsä sen jälkeen. Hän saa julkaistuksi yhden teksteistään eräässä lehdessä, mutta vaikuttaa joutuvan siitä enemmän masentuneeksi. Eikä asiaa auta, kun hänen selvästikin jostakin pakkomielteestä kärsivä entinen poikaystävänsä ilmestyy Suomeen. Poikaystävä on pelottavan riippuvainen Angiesta ja hän roikkuu Angien ikkunan alla maanitellen Angieta ottamaan hänet takaisin ja menemään naimisiin hänen kanssa. Lopulta poikaystävä luovuttaa, mutta lähtiessään vie suomalaisperheen äidin. Suomalaisperheen isä järkyttyy vaimonsa välinpitämättömyydestä ja Angiesta tulee kolmen lapsen jokin näköinen äidinkorvike. Angie ja mies viettävät monet illat yhdessä istuskellen portailla ja keskustellen monista asioista.
Lopulta Angie täyttää kuin täyttääkin 28 vuotta. Eräänä iltana istuessaan suomalaisperheen isän kanssa hän vakuuttelee Angielle, että 27 ei olekaan niin suuri asia. Angie yrittää ensin väittää vastaan, mutta lopulta hän myöntyy.
Suomalaisperheen äiti saapuu yllättäen takaisin. En odottanut hänen palaavan kirjan aikana enään, mutta toisin kävi. Äiti ei ole enään samanlainen, vaan Kassandran huomion mukaan kuolemansairas. Tästä en ole varma, onko äiti oikeasti sairas vai näyttääkö hän vain siltä. Hän palaa kuitenkin nöyränä ja lasten reaktiot ovat eri kertojien mukaan erilaiset. Kassandra väittää, että Lapset eivät tee elettäkään äitiään kohtaan, mutta Herra Possu kertoo, että he odottivat innolla äitinsä palaamista ja valmistivat voileipiäkin hänen palaamisen kunniaksi.
Angie ei uutisesta riemastu, vaan päättää lähteä. Luulen, että hänelle oli kehittymässä tunteita suomalaisperheen isää kohtaan. Epilogissa sattuukin sitten oudompi käänne. Suomalaisperhe on ajamassa autoa ja Angie on liftaamassa. Yhtäkkiä ilman mitään varoitusta suomalaisperheen isä ilmoittaa, että onkin rakastunut johonkin toiseen ja aikoo jättää vaimonsa. Tätä en osannut odottaa enkä ole varma käykö niin. Vielä lopussa on nekrologi, jossa suomalaisperheen isä viettää 27- vuotissyntymäpäiviään ja puhuu vaimostaansa, mutta ei mainitse nimeä. Tarkoittaako tämä sitä, että hänellä on edelleen sama vaimo vai onko joku muu hänen vaimonsa?
Kirjaa oli mukavaa lukea. Vaikka alku olikin epäselvä tarinat punoutuivat hyvin yhteen. Jokainen kertoja kertoi tapahtumia omalla tavallaan erilaisesta näkökulmasta, joka toi mukavaa vaihtelua kerrontaan. Tämä olikin mielestäni kirjan vahvuuksia ja teki siitä hyvää luettavaa, sillä lukiessa piti hiukan miettiä, kuka kertoja oli vuorossa ja keiden tarinaa hän kertoo. Tarina eteni hyvin omalla painollaan, mutta olin hiukan pettynyt siihen, että loppu oli odotettavissa. Angiesta ei tullut tunnettua kirjailijaa ja hänen elämänsä jatkui 28. ikävuoden puolelle. Kuitenkin hänen suhtautumisesnsa muuttui. Oletin hänen muuttuvan maaniseksi ja sulkeutuvan muulta maailmalta. Hän kuitenkin "valaistui" ja tajusi, että elämä jatkuu ja ikä on vain numeroita. Upea tarina sai hyvän päätöksen ja jätti jopa hiukan pohdittavaa sekä muutaman aukon, jotka pakottivat minut pohtimaan niitä. Suurimpana kysymyksenä jäikin se, että kuka oli lopussa suomalaismiehen vaimo. Itse päädyin siihen, että kyseessä on edelleen sama suomalainen nainen, sillä hän käyttäytyy kuin katuisi jotakin ja tekstissä puhutaan lasten äidistä.
Tähän päättyikin tämä teksti. Hauskaa oli lukea jotakin joka osui ja upposi paremmin mitä alkujaan luulin. Hyvää kesää kaikille!
----
No selkenihän tämä kirja. Angie muutti Suomeen saman perheen luo, missä Herra Possu toimii tapahtumien kertojana. Herra Possu osottautui lapsiperheen nuorimman pehmoleluksi. Angie yrittää edelleen kehittää mullistavan idean, jonka avulla hänestä tulisi kuuluisa, mutta monet yritykset kirjoittaa jotakin järkevää tekstiä epäonnistuvat.
Kassandra esittää omia viiltäviä välihuomiotaan aina välillä. Kassandra osoittautuukin lapsiperheen kissaksi, ja se vaikuttaa olevan lähes aina siellä missä tapahtuu. Astra taas on lapsiperheen auto.
Angie vaikuttaa erittäin pakkomielteiseltä 27-luvun kanssa. Hän ei osaa kuvitella elämäänsä sen jälkeen. Hän saa julkaistuksi yhden teksteistään eräässä lehdessä, mutta vaikuttaa joutuvan siitä enemmän masentuneeksi. Eikä asiaa auta, kun hänen selvästikin jostakin pakkomielteestä kärsivä entinen poikaystävänsä ilmestyy Suomeen. Poikaystävä on pelottavan riippuvainen Angiesta ja hän roikkuu Angien ikkunan alla maanitellen Angieta ottamaan hänet takaisin ja menemään naimisiin hänen kanssa. Lopulta poikaystävä luovuttaa, mutta lähtiessään vie suomalaisperheen äidin. Suomalaisperheen isä järkyttyy vaimonsa välinpitämättömyydestä ja Angiesta tulee kolmen lapsen jokin näköinen äidinkorvike. Angie ja mies viettävät monet illat yhdessä istuskellen portailla ja keskustellen monista asioista.
Lopulta Angie täyttää kuin täyttääkin 28 vuotta. Eräänä iltana istuessaan suomalaisperheen isän kanssa hän vakuuttelee Angielle, että 27 ei olekaan niin suuri asia. Angie yrittää ensin väittää vastaan, mutta lopulta hän myöntyy.
Suomalaisperheen äiti saapuu yllättäen takaisin. En odottanut hänen palaavan kirjan aikana enään, mutta toisin kävi. Äiti ei ole enään samanlainen, vaan Kassandran huomion mukaan kuolemansairas. Tästä en ole varma, onko äiti oikeasti sairas vai näyttääkö hän vain siltä. Hän palaa kuitenkin nöyränä ja lasten reaktiot ovat eri kertojien mukaan erilaiset. Kassandra väittää, että Lapset eivät tee elettäkään äitiään kohtaan, mutta Herra Possu kertoo, että he odottivat innolla äitinsä palaamista ja valmistivat voileipiäkin hänen palaamisen kunniaksi.
Angie ei uutisesta riemastu, vaan päättää lähteä. Luulen, että hänelle oli kehittymässä tunteita suomalaisperheen isää kohtaan. Epilogissa sattuukin sitten oudompi käänne. Suomalaisperhe on ajamassa autoa ja Angie on liftaamassa. Yhtäkkiä ilman mitään varoitusta suomalaisperheen isä ilmoittaa, että onkin rakastunut johonkin toiseen ja aikoo jättää vaimonsa. Tätä en osannut odottaa enkä ole varma käykö niin. Vielä lopussa on nekrologi, jossa suomalaisperheen isä viettää 27- vuotissyntymäpäiviään ja puhuu vaimostaansa, mutta ei mainitse nimeä. Tarkoittaako tämä sitä, että hänellä on edelleen sama vaimo vai onko joku muu hänen vaimonsa?
Kirjaa oli mukavaa lukea. Vaikka alku olikin epäselvä tarinat punoutuivat hyvin yhteen. Jokainen kertoja kertoi tapahtumia omalla tavallaan erilaisesta näkökulmasta, joka toi mukavaa vaihtelua kerrontaan. Tämä olikin mielestäni kirjan vahvuuksia ja teki siitä hyvää luettavaa, sillä lukiessa piti hiukan miettiä, kuka kertoja oli vuorossa ja keiden tarinaa hän kertoo. Tarina eteni hyvin omalla painollaan, mutta olin hiukan pettynyt siihen, että loppu oli odotettavissa. Angiesta ei tullut tunnettua kirjailijaa ja hänen elämänsä jatkui 28. ikävuoden puolelle. Kuitenkin hänen suhtautumisesnsa muuttui. Oletin hänen muuttuvan maaniseksi ja sulkeutuvan muulta maailmalta. Hän kuitenkin "valaistui" ja tajusi, että elämä jatkuu ja ikä on vain numeroita. Upea tarina sai hyvän päätöksen ja jätti jopa hiukan pohdittavaa sekä muutaman aukon, jotka pakottivat minut pohtimaan niitä. Suurimpana kysymyksenä jäikin se, että kuka oli lopussa suomalaismiehen vaimo. Itse päädyin siihen, että kyseessä on edelleen sama suomalainen nainen, sillä hän käyttäytyy kuin katuisi jotakin ja tekstissä puhutaan lasten äidistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti