Ennen lukemaan ryhtymistä ennakko-odotukseni olivat tietenkin korkealla. Oksasen romaanihan on saanut muutaman palkinnon, se on ollut myyntimenestys ja mediakin on pitänyt keskustelua siitä pitkään pinnalla. Kaiken lisäksi romaanin pohjalta on tehty elokuva, mikä on kulutusyhteiskunnassa myyntimenestyksen (ja siten myös suosion) varma indikaattori. Syntyy välttämättä ainakin pieni epäilys, että jotakin lukemisen arvoista näin suuren suosion saavuttaneessa kirjassa on oltava. Samalla olin myös hieman skeptinen romaanin suhteen, sillä sen mediajulkisuus vaikutti suurelta mainoskampanjalta. Riippumatta sisällöstä romaani on varmasti jo tehnyt tehtävänsä eli aiheuttanut keskustelua, mikä on miltä tahansa teokselta kunnioitettava saavutus. Siispä päätin ottaa selvää, mikä Puhdistuksessa puhuttaa.
Romaanin alussa on vuosi 1992 virolainen Aliide Truu löytää talonsa pihasta surkeassa kunnossa olevan nuoren naisen. Hän epäilee naista varkaaksi, mutta päättää ottaa hänet taloonsa ja tarjoaa ruokaa ja yösijan. Pian Aliide varmistuu, ettei nainen ole varas. Nainen on nimeltään Zara ja hän kertoo pakenevansa miestään. Tämän jälkeen kerronta hyppii Aliiden elämän 1930-60 luvuilla ja Zaran tarinan välillä.
Zara on kotoisin Vladivostokista. Hänet huijattiin lähtemään töiden perässä Saksaan, jossa hän joutui ihmiskaupan uhriksi prostituoiduksi. Hän onnistui pakenemaan Viron maaseudulle ja löysi etsimänsä ihmisen - Aliiden. Zara valehtelee Aliidelle pakenevansa miestään, koska luulee, että Aliide kieltäytyy auttamasta jos kuulee totuuden.
Aliiden elämän vaiheista kerrotaan yksityiskohtaisesti, mutta pääteemana on hänen kateus siskoaan Ingeliä kohtaan. Aliide on kateellinen jopa Ingelin miehestä Hansista. Kommunistivallan takia Aliide ja Ingel päättävät piilottaa Hansin, koska muuten tämä vangittaisiin. Aliidea, Ingeliä ja tämän tytärtä myös kuulustellaan väkivaltaisesti Hansiin liittyen. Aliide menee naimisiin kommunistivirkamiehen kanssa. Myöhemmin hän miehensä avulla edesauttaa Ingelin ja tämän tyttären lähettämistä työleirille.
Zara ja Aliide alkavat suunnitella yhdessä Zaran pakomatkaa. Zaraa ja tämän takaa-ajajia seuratessaan Aliide huomaa, että vaikka valta ja aika ovat vaihtuneet, ongelmat ovat samat: kumpaakin naista vainotaan. Romaanin sanoma onkin melko pessimistinen: vainot eivät katoa, vaan muuttavat muotoaan. Hieman ristiriitana tälle on romaanin vahva kommunismivastaisuus: aika ennen ja jälkeen kommunistivallan kuvataan edes jotenkin siedettävänä, kun taas kommunismi pelkkänä kurjuuden ja kärsimyksen lähteenä. Lisäksi romaanin sanoman voi ajatella olevan, että moraalittomat ihmiset selviävät. Aliide ei nimittäin missään vaiheessa kadu siskonsa lähettämistä työleirille eikä monia muitakaan tekojaan, näiden tekojen seurauksena hän kuitenkin hyötyy itse.
Romaanin kerronta on yksityiskohtaista, välillä jopa pitkäveteistä ja toistavaa eikä henkilöihin synny tunnesidettä. Romaani ei tyylin tai kerronnan puolesta ole kovin suuri kirjallinen saavutus. Ainoa asia, joka nostaa romaanin tavanomaisen valtavirtakirjallisuuden joukosta ovat sen aiheet eli seksuaalisen väkivallan ja Neuvosto-Viron kuvaus. Kyse on samanlaisesta ilmiöstä kuin Seitsemän veljeksen kohdalla: teos ei nouse klassikon asemaan kirjallisten saavutustensa ansiosta, vaan koska se aiheuttaa keskustelua ja nostaa yhteiskunnallisesti vaietun ja tärkeän aiheen pinnalle. Romaanilla on siis lähinnä yhteiskuntakriittinen funktio, se lähestyy siis journalismia kaunokirjallisuuden muodossa.
Suurta ihmetystä aiheuttavat romaanin saamat kirjallisuuspalkinnot. Wikipedian mukaan Puhdistus on saanut peräti kymmenen palkintoa, joiden joukossa Finlandia- ja Runeberg-palkinnot sekä The European Book Prize. Lienee pakko todeta, että palkinnot tulivat yhteiskunnallisesti tärkeiden aiheiden käsittelystä.
Kokonaisvaikutelma romaanista jää hieman ristiriitaiseksi. Toisaalta se antaa toivoa, että jokainen voi halutessaan käydä sortajaansa vastaan, mutta toisaalta aina tulee uusi sortaja. Loppu on myös melko mitäänsanomaton. Romaani nostaa esille tärkeän aiheen ja on nopealukuinen, mutta mitään suurta lukuelämystä ei kuitenkaan jää paitsi jos romaanin jättää lukematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti